Category Archive: Galleria

  1. Miklos Gaál

    Leave a Comment
    Vedostusmuistiinpanokirja, värikoepala-printtejä, 2000 –

    Kuvaan filmille ja vedostan väriprinttejä sekä “ammattimaisesti” taiteilijana että “amatööri” harrastelijana. Analogisessa tekniikassa minua viehättää se, että konkreettisen materiaalin käsittely kuvan valmistamisessa on eräänlainen oma ajattelemisen tapansa.

    Filmille valokuvatessa lopputulosta ei näe heti, vaan vasta erinäisten viiveiden ja hankalien työvaiheiden jälkeen. Joskus siinä välissä kerkeää jo unohtaa kuvaamansa kuvat, jolloin ne pääsee näkemään kuin toisen ihmisen näkökulmasta. Tai sitten kuvista pomppaa esiin jokin, jota Benjamin kutsui tunnetusti “optiseksi tiedostamattomuudeksi”, jokin jota ei ole huomannut kuvaa ottaessa, mutta joka ilmenee kun kuvaamisen tilanneyhteys on etäännytetty valokuvaksi. Myös se, että valokuvan negatiivi on selkeä esine, luo kuin luokin jotain jännää auraattisuutta. Se on kuin jonkinlainen fossiili, joka on tarkka, mutta yhtä lailla jähmettynyt ja kömpelö jäänne. Freud vertasi valokuvanegatiiveja henkilön muistoihin, kuvaten muistojen olevan kuin säilössä olevia negatiiveja, jotka vedostuvat uudelleen silloin kun ne tulevat mieleen. Käsin tehdyt vedokset ovatkin uudelleentulkintoja negatiiveistaan, ja jokainen printti on eräällä tavalla uniikki. Myös vedostuspaperi on hämmästyttävä esine itsessään. Sen värit ovat sisällä sen materiaalissa, ne aktivoidaan valolla. Se piirtää filmirakeen esiin, ja kuva näyttäytyy aineettoman oloisesti sen sisällä, jossain emulsiokerroksessa.

    Tämä kaikki liittyy tietysti vain kuvien valmistamiseen, niiden takana oleviin tekoprosesseihin, joilla ei pitäisi olla itse kuvan kannalta mitään kummempaa merkitystä. Käsin vedostaminen on kuin elossa ylläpidetty historiallinen jäänne ajalta jolloin valokuvaus oli salatiedettä. Sen työmateriaalit tuovat todellakin mieleen 1800-luvun ja sen miten Barthes kuvasi valokuvausta ilmiöksi joka perustuu kahden erillisen keksinnön, kemian ja optiikan, risteykseen. Yhtä kaikki siihen liittyviä asioita on kiva tunnustella myös aikana, jolloin olemme ehkä viimeinkin tottuneet ajatukseen siitä, että kaikki kuvat ovat joka tapauksessa fiktiota, valmistettuja sepityksiä.

    Käsin vedostaminen ei myöskään ole lopulta erotettavissa minään erillisenä osana kuvien tekemistä. Käsin vedostaessa työskennellään materiaalien kanssa, joiden aineellisuus muodostaa myös itse kuvaesineen. Pimiötyöskentely on eräänlainen tapa editoida, koska se ehdottaa kuvien valintoja ja esittämisen tapoja. Minulle vedostaminen on yksinkertaisesti tapa katsoa kuvaa. Se on viime kädessä tutustumista kuvamateriaaliin, saada tietää millaista se on ja mistä siinä on mahdollisesti kyse. Se on tekemistä, joka ei ole jollain tavalla erotettavissa kuvaamisesta, sen aiheesta, ajattelusta, kysymisestä.

  2. Viivi Nieminen

    Leave a Comment
    Model Example, 2011
    Sarjasta Things Are Distant Though Near
    Kromogeeninen värivedos alumiinilla, kehystetty

    Pimiötyöskentelyssä minulle tärkeää on sen fyysisyys, käsityömäisyys ja pyrkimys vaikuttaa teoksen syntyyn alusta loppuun asti itse.

  3. Miina Savolainen

    Leave a Comment
    Milla Makkonen, 2006
    Sarjasta Maailman ihanin tyttö, 1998-2008
    Kromogeeninen värivedos

    Kuvien vedostaminen omin käsin on oleellinen osa taiteellista prosessia. Ilmaisu alkaa vasta siitä, kun ”neutraali” kuva on löytynyt. Vedostamalla voi piirtää esiin aistisuutta, päähenkilön tunnemaailmaa, kuvaushetkellä koettua valon luonnetta ja tunnelmaa. Maailman ihanin tyttö -sarjan kuvien idea on tunnemerkityksissä: lastenkodissa kasvaneiden päähenkilöiden elämänkokemuksissa; kivussa, surussa ja ehjyyden janossa, oikeudessa olla arvokas. Vedostamisen tarkoituksena on ollut tukea kuvan maagisuutta, mutta myös sitä, etteivät sen kertomat asiat ole fantasiaa, vaan tunnetasolla totta. Yhteisötaiteessa ja käyttämässäni voimauttavan valokuvan menetelmässä oleellista on eettisyys ja kuvan päähenkilölle tärkeiden merkitysten näkyväksi tekeminen. 

    Sarjan kuvat on pääosin kuvattu yöllä ja sinisellä hetkellä, aina luonnon valossa, tavoitellen unenomaista ja lohduttavaa tunnelmaa. Millan kuva on kuvattu kesäyön hämärässä, kymmeniä sekunteja kestäneellä valotusajalla. Värillisesti tärkeää oli kallion suffelinruskeat raidat, kallion kanssa yhtä oleva puvustus, Millan punaiset hiukset ja yön tuntu. Kromogeenisessä vedoksessa, jossa väri on sisällä kuvan emulsiopinnassa, saa esiin syvät värit ja samettiset mustat, joita ilman yökuvat ja sarjan satumaiset tunnelmat jäisivät latteiksi. Kaikki kuvassa on siitä huolimatta riippuvaista valon luonteesta kuvaushetkellä. Arkisesta valosta ei saa satumaista edes vedostamalla. Pimiön maailma vie mukanaan – päivät ja yöt sekoittuvat pitkinä työskentelyjaksoina. Vedostamisessa inspiroivinta on se laajuus, jolla väriavaruutta voi kokeilla konkreettisesti koepalojen avulla samalle kuvalle niin, että se näyttää edelleen realistiselta. Jokaisen kuvan erilaiset haasteet pitää ratkaista käsityötaidoilla: varjostuksilla, lisävaloilla, juuri oikealla värisyydellä. Vedostamisen hienoin hetki on, kun kuva ”alkaa soida”. Vedostaminen on keskeinen osa taiteilijan ilmaisuvälinettä. En voisi antaa jonkun muun päättää puolestani, mitä kuvan tulee kertoa. Kuvien teettäminen muualla on vaikea kommunikaatiolaji – miten ilmaista oikea tyylilaji, sävymaailma ja tunnetila? Ei kaikille nyansseille ole olemassa sanoja. En myöskään voisi saada 140 teoksen näyttelysarjaa toimimaan värillisesti yhteen teettämällä se muualla – ajankäyttö on silloin aivan liian kallista. Monet sarjan kuvista olenkin tehnyt moneen kertaan: alkuperäistä ajatusta pitää hienosäätää, kun toinen kuva on löytänyt hahmonsa.

  4. Aino Kannisto

    Leave a Comment
    Nimetön (Läpikuultava ikkuna), 2005 Kromogeeninen värivedos
    Alkuperäisteos: 90 x 111 cm
    Mallivedos: 19 x 23,5 cm

    Silloin kun vielä kuvasin filmille, koevedosten tekeminen itse omista valokuvista oli tosi tärkeää, sillä vedostaessa saattoi vielä vaikuttaa valokuvan tunnelmaan aika paljon. Tuleeko kuvasta lämpimän vai kylmän sävyinen, tummanpuoleinen vai vaaleahko, tuleeko johonkin kohtaan kuvassa lisävaloa tai varjostuksia? Halusin tehdä nämä päätökset rauhassa ja itse kokeilemalla. Olen myös rajannut kuviani usein vielä vedostusvaiheessa, jättänyt jotakin pois kuva-alalta vahvistaakseni kuvan kompositiota tai illuusiota.

    Vedostaminen oli tärkeä ja jotenkin meditatiivinen työvaihe. En tiedä oliko näin kaikilla valokuvaajilla vai johtuuko se siitä, että teen omakuvia ja kuvan valotushetkellä olen kameran edessä enkä takana, mutta oikeastaan vasta vedostusvaiheessa näin kunnolla mitä oikein olin tekemässä. Vedostaminen oli sellainen pohdintavaihe, että onko tästä kuvasta mihinkään, mitä sille vielä voisi tehdä, mistä tässä ehkä on kysymys. Valokuvani eivät olleet vielä valmiita ennen kuin olin itse vedostanut ne ensin, enkä ollut valmis antamaan kuvia kenellekään toiselle ennen sitä.

    Pidin myös vedostamisen fyysisyydestä: käsin näpräämisestä pimiökopissa, kävelemisestä edestakaisin pimiössä, koepalojen leikkelystä. Värikoneen kehitysprosessin hitaus loi tietyn toisinaan rauhoittavan toisinaan ärsyttävän rytmin työskentelylle. Pääni on hyvin hidas, tarvitsen usein paljon aikaa kuvieni kanssa tietääkseni ovatko ne elinkelpoisia. Vedostamisen prosessi sopi hyvin orgaanisesti tähän mentaaliseen prosessiin.

    Kannisto_Red_Kitchen

    Nimetön (Punainen keittiö), 2004 Kromogeeninen värivedos
    Alkuperäisteos: 90 x 117 cm
    Mallivedos 19 x 25 cm

    Kannisto_Black_Mirror-web

    Nimetön (Musta peili), 2005 Kromogeeninen värivedos
    Alkuperäisteos: 90 x 110 cm
    Mallivedos: 19 x 23,4 cm
  5. Kia Orama

    Leave a Comment
    Abstrakt #1 (peili)
    Peikonlehti
    Sarjasta Anni, 2012, ed. 5 + 2 ap
    Kromogeeninen värivedos

    Valokuvaprojektini Anni osa 1 kertoo yhden tarinan Sipoossa sijaitsevasta, nyttemmin puretusta talosta. Siitä, miten asiat muuttuvat asukkaan vanhetessa ja pois muuttaessa. Miten talo hiljalleen tyhjenee huonekaluista ja tavaroista. Miten varastot, ullakko, kellari ja komerot muuttuvat säilytyspaikoista tyhjiksi tiloiksi, ja asuinhuoneet kulissimaisiksi kun ne riisutaan lähestulkoon paljaiksi. Kuvasarjan näyttämönä toimii talo, mutta ennen kaikkea se kertoo ihmisen suhteesta paikkaan.

    Vedostaminen ja pimiötyöskentely ovat luonteva osa työskentelyprosessiani. Vedostaessa sarja hahmottuu ja kokonaisuus muodostuu sävyjen, kokojen ja rajausten kautta. Vedostaminen on fyysistä ja tuo minut tekijänä lähelle kuvaa. Varjostukset ja lisävalotukset tehdään manuaalisesti omia, harjoituksen kautta hyväksi todettuja keinoja käyttäen. Varsinkin isojen vedosten kanssa työskentely on tarkkaa, jotta kaikki yksityiskohdat tulevat huomatuiksi. Jokainen pimiössä tapahtuva työskentelyvaihe ohjaa omalta osaltaan lopputulosta kohden, pinnakkaisten tekemisestä koevedoksiin, josta edelleen näyttely- ja portfoliovedoksiin. Vedostus on aikaa vievää ja meditatiivista toimintaa, siihen uppoutumiselle on annettava aikaa.

    Tämän sarjan vedostuksessa olen pyrkinyt pehmeisiin ja lämpimiin sävyihin, säilyttäen tunnelman joka talossa vallitsi. Vaikeus piilee tasapainon säilyttämisessä, tunteeltaan oikean sävyn löytämisessä. Siinä, että kuva tuntuu luonnolliselta sitä katsottaessa.

  6. Maarit Hohteri

    Leave a Comment
    Hanna ja Hanna katsoo telkkaria, 1998
    Harri yötä Arabiassa, 1998

    Näissä vedoksissa olen yrittänyt parhaani mukaan tasoittaa suorasta salamasta tulevaa epätasaista valoa ja löytää vedoksiin mahdollisimman luonnollisen värin. Salamavalon ja objektiivin polttoväli ovat kuvaustilanteessa olleet eriävät, joten kuvien alareunaan muodostuu tumma raita. Valokuvaushurmokseni alkuvaiheissa en ollut niinkään kiinnostunut valokuvauksen tekniikasta, vaan tärkeiden hetkien tallentamisesta filmille. Photoshopilla näiden kuvien valon epätasaisuudet saisi korjattua helposti, mutta mielestäni valokuvaajalle on tärkeää oppia pimiötyöskentely, ainakin itselleni se on ollut merkittävää. Filminkehitys ja vedostaminen ovat opettaneet minulle hyvin olennaisia seikkoja valon käyttäytymisestä ja väriavaruuksien ymmärtämisestä. Pimiötyöskentely on antanut minulle erinomaisen pohjan tietokonepohjaiseen kuvankäsittelyyn.

    Harri_Arabia

  7. Axel Straschnoy

    Leave a Comment
    Interior de un Cubo Blanco (Broken Glass), 2009
    Interior de un Cubo Blanco (Exposure Test), 2009
    Kromogeeninen värivedos

    Kuvan vedostaminen itse antaa minulle mahdollisuuden löytää se. Negatiivi on vain välivaihe kuvan ottamisen ja vedostamisen välillä. Valokuva taide-esineenä on olemassa ainoastaan vedoksena; sen vuoksi vedostaminen on keskeinen osa taiteellista työskentelyä. Hienon vedoksen ja kymppikuvan välinen ero muodostuu siitä, että on aikaa tehdä ensimmäiset koevedokset ja sen jälkeen tehdä pieniä muutoksia ja katsoa kuinka nämä muutokset tuovat uusia ulottuvuuksia kuvaan. Aloitan mielelläni vedostamisen ilman voimakkaita ennakko-odotuksia jotta omat vedokseni voivat yllättää minut ja voidakseni tehdä kuvaa koskevia päätöksiä pimiössä.

  8. Tuula Närhinen

    Leave a Comment
    Sarjasta NYC Stills (2003): 3/18/03 9:50 AM Herald Square, 7 min exposure
    Kromogeeninen värivedos neulanreikänegatiivista

    Kuvat on vedostettu laakafilminegatiiveista, ja ne on kuvattu itse rakentamallani neulanreikäkameralla. Valotin negatiiveja minuuttitolkulla, jolloin lähes kaikki liikkuva pyyhkiytyi pois kuvista.

    Puhki valottuneiden negatiivien vedostaminen suureen kokoon oli hidasta. Jouduin valottamaan seinälle projisoituja kuvia suurennuskoneella kymmeniä minuutteja, jonka lisäksi annoin apuvaloa pahimmin ylivalottuneille kohdille. Olin tyytyväinen kun ylipäätään sain vedoksen aikaan. Kuvissa näkyy pitkän valotusajan aiheuttamia värivääristymiä, joita kaikista yrityksistäni huolimatta en onnistunut pimiössä korjaamaan.

  9. Ida Pimenoff

    Leave a Comment
    Sarjasta Varjo päivän jokaisen hetken reunalla Kromogeeninen värivedos, diasec.
    Tanssi, 2009

    Idea tästä kuvasta syntyi, kun näin serkkuni tohtorikaronkassa hänen siskonsa tanssimassa isänsä kanssa. Tajusin haluavani kuvata aikuista tytärtä ja vanhenevaa isää yhdessä, kesken tanssin. Kuvasin heitä yhden iltapäivän kotonani Hauhontiellä, varmaan kymmenkunta filmirullaa. Tässä ruudussa, jossa molempien kasvot ovat varjossa ja ne sulautuvat yhteen, oli jotain salaperäistä, joka kiehtoi minua. Ensimmäiset vedokset kuvasta vedostin kuitenkin liian vaaleiksi, kuvan lumous katosi. Muistan että kollegani Hanna Timonen tuli pimiöön, katsoi kuvaa magneettitaululla ja sanoi: vedosta siitä tummempi, niin että kasvot melkein katoavat varjoihin. Tein kuten hän ehdotti, ja kuva syttyi jälleen mystisesti henkiin.

    Pimenoff_Son

    Pojan muotokuva, 2008

    Tämä teos on kuvattu talvisen iltapäivän viimeisessä valossa. Negatiivi on äärimmäisen ohut, kohti katsovan lapsen kasvot aivan alivalottuneet. Tällaisen kuvan voi vedostaa vain yhdellä tapaa, äärimmäisen tarkkaan ja huolella, muuten se ei toimi, siitä tulee joko liian vaalea tai liian tumma.

  10. Sanna Kannisto

    Leave a Comment
    Aristolochia gorona 2003
    Kromogeeninen värivedos

    Itse vedostaminen on kehittänyt valokuvallista ajatteluani. Olen paremmin oppinut ymmärtämään valokuvan perusominaisuuksia väriä ja valoa kuvassa. Olen pitänyt siitä, miten materiaali asettaa tietyt rajat lopputulokselle. Itse vedostaminen mahdollisti sen, että sain parhaan mahdollisen vedoksen ja osasin valvoa ammatillisia kvaliteetteja niidenkin isojen vedosten kohdalla, jotka jouduin teettämään.

  11. Ola Kolehmainen

    Leave a Comment
    Index of Fantasy, Uncanny and Desire, 2007
    Rafaela & Kaj Forsblom kokoelma, editio 6/6
    Kromogeeninen värivedos, diasec

    Index of Fantasy, Uncanny and Desire teokseni on kuvattu mustavalkofilmille. Vedostaessani olen poistanut ajan hetken. Katsojan on vaikea sanoa, onko se kuvattu yöllä vai päivällä.

    Kun vedostan mustavalkonegatiivista kuvan väripaperille, on suurennuskoneen värisuotimilla vaikea saada aikaiseksi neutraali harmaa, musta- valkokuvan ominaiset sävyt. Näiden oikeiden sävyjen etsinnässä ja kokeiluissa syntyy kymmeniä vääriä vaihtoehtoja, eli virheitä. Intensiivisessä pimiötyöskentelyssä tapahtuu usein vahinkoja, koevedoksissa on sattumia. Index of Fantasy, Uncanny and Desire -työssä oli näitä monta. Teoksen sävymaailma syntyi sattuman ja kokeilujen kautta. Huomasin, että onkin mielekkäämpää lähteä jalostamaan teosta näiden virheiden kautta. Luovuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ja lähdin uudelle matkalle pois neutraalimmasta ilmaisusta.

    Työskentelyprosessissani vedostan ensin itse mallivedoksen. Analogisessa vedostamisessa (ja myös digitaalisessa työskentelyssä) tärkeät työkalut ovat kuvan lisävaloittaminen, siis sen tummentaminen. Tai varjostaminen, vaalean eli valon korostaminen. Varsinaisen teoksen teetän ammattilaboratoriossa. Olen työskennellyt vuodesta 1998 Düsseldorfissa, Grieger valokuvalaboratorion kanssa, joka on käsittääkseni ainoa paikka Euroopassa, jossa on mahdollista tehdä isoa analogista kuvaa. Siellä lopullinen teos vedostetaan mallini mukaan. Olen aina paikalla kuvaa tehtäessä.

    Valon manipulointi on valokuvateosta tehtäessä fundamentaalinen osa valokuvataitelijan ammattitaitoa.
    Nimensä mukaisesti valokuva piirtää valolla. Tekijän tulee ymmärtää, miten haluttu lopputulos, teos valotetaan filmille. Tai nykyään myös digitaalikameran kennolle. Ja miten tästä valotuksesta tehdään teos.

  12. Raakel Kuukka

    Leave a Comment
    Rebekka ja kansallispuku 2003
    Kromogeeninen värivedos, alumiinipohjustus, kehys

    Teen sekä mustavalkoisia että värikuvia. Pidän siitä että voin rauhassa työstää kuvaa, etsiä nyansseja. Mustavalkoisessa teen edelleen hopeagelatiinivedoksia. Pidän pimiötyöskentelystä, punavalon rauhasta, omasta ajasta kuvaa hitaasti prosessoiden. Lopputuloksesta saan sellaisen kun haluan. Tekniikka on hallussa. Kromogeenisissa vedoksissa on vähän sama asia. Rauhaa prosessoida kuvaa myös ajatuksellisesti. Pimiön rauha. Etsimällä löydän oikean väritasapanon.

    Raakel_Kuukka-Rebekka-ja-kansallispuku1

  13. Jaakko Koskentola

    Leave a Comment
    Sarjasta Vieraisiin pöytiin, 2009
    30 vedosta
    Kromogeeninen värivedos alumiinilla

    Valokuvasarjani ”Vieraisiin pöytiin” kertoo yksinäisyydestä, vieraantumisesta, ihmisten kohtaamisen vaikeudesta. Sarjan kertoja on mies, joka katselee vieraisiin pöytiin, joissa elämä tuntuu olevan ja joihin kertojalla ei ole asiaa.
    Sarja on kuvattu vuoden 2009 aikana helsinkiläisissä ravintoloissa ja se kertoo siten myös helsinkiläisestä ravintolakulttuurista ja -miljööstä.
    Liityin Värinään kahdesta syystä: oppiakseni vedostamaan ja tehdäkseni näyttelyn (josta oheinen kuva on). Sain enemmän kuin oletin: yhteispimiön yhteisöllisyys on hieno lisä työskentelylle. Kun tuli jokin hankala värinmääritys tai vedostustekninen kysymys oli usein paikalla kollega, jolta voi kysyä.
    Kromogeeninen vedostaminen on opettanut värinhallintaa enemmän kuin mikään digitaalinen kuvankäsittely; värinmuodostus tapahtuu perusperiaatteiden mukaisesti. Vedostamisessa tulee mukaan myös neljäs ulottuvuus, aika.
    Vedostamalla ei pääse niin tarkkaan alueelliseen värimäärittelyyn kuin digitaalisesti tulostamalla ja lopputulokseen liittyy aina pieni epävarmuus. Tämä lisää menetelmän kiehtovuutta.
    Sarja Vieraisiin pöytiin on kuvattu vallitsevassa valossa – useimmiten keinovalossa – jonka lämpimän sävyn jätin kuviin tuomaan tunnetta että katsoja olisi itse läsnä.

    Jaakko_Koskentola-VP_hki_56

  14. Jari Silomäki

    Leave a Comment
    Sääpäiväkirjani 2001-2051
    Kromogeenisia värivedoksia.

    Pidän vedostamisen, suurennuskoneen mekanismin tuomasta kuvan ”pehmeydestä”. Printteri tuottaa mielestäni liian terävää, kovaa kuvaa. Myös suurennuskoneen ja kromogeenisen kuvan sävyliukuma on kauniimpi kuin printterin tuottama jälki. Vedostaminen on erilainen prosessi, kuin kuvankäsittely tietokoneella.

    JariSilomaki35

    JariSilomaki8

  15. Magnus Scharmanoff

    Leave a Comment
    Ensiaskeleet 1, 2008
    Pigmenttivedos
    Koko: 142 x 118 cm (kehyksineen)
    Tulostuspaikka: Värinä
    Työmetodi: Kuvattu laakanegalle, skannattu, sävykorjattu tietokoneella, tulostettu Värinän HP:llä

    Kun tulostaa teoksensa itse, pysyy vedostusprosessi taiteilijan omissa käsissä alusta loppuun. Värinässä voi keskittyä näyttelyvedoksen tekoon ilman aikataulupaineita tai ulkopuolista painostusta. Missään muualla taiteilija ei voi ylläpitää ja kehittää käsityöläistaitojaan kuin Värinässä.

  16. Sanni Seppo

    Leave a Comment
    Miksi vedostan itse ( Vaikka kuva syntyy tulostimella, on mustevedos oikea sana näyttelykuvalle. Siksi puhun vedostamisesta)

    Minulle kuvien vedostaminen itse on hyvin merkityksellinen osa luovaa prosessia. En voisi mitenkään kuvitella teettäväni näyttelykuvia muualla. Käsittelen kuvat digitaalisesti itse, ja vaikka näyttö vastaa pääosin lopullista vedosta, on sen näkeminen materiaalisena, paperi vedoksena kuitenkin olennaisesti eri asia. Materiaalin valinta ja materiaalin tuntu, kuvan koko ja sijoittuminen paperille sekä lukuisat muut näyttelyteoksen luonteeseen vaikuttavat seikat eivät näy ruudulta.  Vedos ei koskaan ole tekninen ratkaisu digitaalisesta tiedostosta, vaan tulkinta aiheesta, ja juuri tuon tulkinnan kypsyminen vedostaessa on yksi luovan työn kiinnostavimpia vaiheita. Teenkö sumuisesta metsästä hiukan keltaisemman vai sinisemmän, kumpi vastaa paremmin hetkeä ja tunnelmaa, jonka koin eräänä aamuna Japanissa. Hienosäädön ja pienet nyanssit näkyy vasta vedostettuna oikealle materiaalille. Rakentaessani teoskokonaisuuksia ja installaatioita, mainio tapa luonnostella ideoitani on kiinnittää printtejä  Värinän magneettitaululla. Oikeiden ratkaisujen löytäminen vaatii aikaa, syventymistä ja rauhaa.

  17. Tiina Itkonen

    Leave a Comment
    Omakuva, 1995
    Kromogeeninen värivedos, diasec
    Sarjasta Inughuit

    Olen kuvannut henkilökuvat Hasselbladilla jalustan kanssa. Mallivedokset näyttelykuvien vedostamista varten olen tehnyt pimiössä. Toisinaan oikean sävyn löytäminen on kestänyt tunteja. Paikoittain kuvia on varjostettu tai annettu lisävaloa.

    TiinaItkonen_Nukappiannguaq

    Nukappiannguag II-IV, 1998 Kromogeeninen värivedos, alumiini
    Sarjasta Inughuit